Potretti: Karoliina Erkinjuntti
Esittelemme tekstiilisuunnittelija Karoliina Erkinjuntin, jonka kuoseissa puiden ihmeellisyys pilkahtaa esiin.
Miten päädyit suunnittelemaan kuoseja?
Olen pitänyt piirtämisestä ja maalaamisesta lapsesta asti ja saanut siihen sekä kotoa että koulusta aina tukea ja kannustusta. En missään vaiheessa päättänyt selkeästi, että tästä tulee ammattini, vaan jotenkin olen aina kulkenut luonnollisesti sitä kohti tekemisen myötä. Ensiksi opiskelin tekstiiliartesaaniksi, jonka jälkeen pääsin Lapin yliopistoon opiskelemaan sisustus- ja tekstiilimuotoilua. Valmistuin taiteen maisteriksi 2018 ja nyt työskentelen Taito yhdistyksellä Rovaniemen kutomon ohjaajana sekä kurssien ja mallien suunnittelijana. Lisäksi teen kuosisuunnittelua ja kuvituksia freelancerina.
Taidepedagogisten opintojen myötä kiinnostuin kehittämään omaa kädenjälkeäni ja päätin hakeutua opiskelemaan tekstiilisuunnittelua. Tekstiili on kiehtova materiaali, sillä olemme siihen kosketuksissa lähes vuorokauden ympäri. Se on kehomme lähin koti ja siihen liittyy usein paljon tunteita ja muistoja. Tekstiilikuosien tekemisessä yhdistyy kuvallinen ilmaisu ja pehmeä, elävä, ihmistä lähellä oleva käyttömateriaali.
Olet kotoisin Rovaniemeltä. Kuinka pohjoiset juuret näkyvät suunnittelussasi?
Luonto on aina läsnä Lapissa, lapsenakin pääsi takapihalta suoraan metsään. Tämän vuoksi luonto ja eritoten puut ovat minulle loputon inspiraation lähde. Puissa kiehtovat niiden erilaisuus, niitä ei ole kahta samanlaista. Minusta on ihana ajatella mitä kaikkea jokin puu on nähnyt elämänsä aikana, se on ihmeellistä. Kaikki mikä saa ihmisen ihmettelemään on mielestäni mielenkiintoista. Pidän myös vahvojen värien käytöstä ja kontrasteista, minkä uskon johtuvan pohjolan vuoden kierrosta ruska- ja kaamosaikoineen.
Mikä on Sadussa-kuosin tarina?
Olin kuosin suunnittelun aikana Helsingissä Finlaysonilla työharjoittelussa ja inspiroiduin valtavasti syksyisen aurinkoisesta kaupungista, josta kuosin ruskamainen värityskin on saanut innoituksensa. Sadussa-kuosissakin puut ovat pääosassa. Siinä on satumetsän mystisyyttä ja jännittävyyttä ilman, että se on kuitenkaan pelottava.
Mikä on parasta tekstiilisuunnittelussa? Entä haastavinta?
Parasta ovat ehdottomasti materiaalit. Kuosi herää henkiin vasta materiaalissa, joten on ihanaa nähdä miltä kuosi näyttää, kun se painetaan kankaalle, tai kun neulemalli piirtyy esiin valmiissa neuleessa. Hienoa on myös nähdä miltä kuosi näyttää käytössä. Haastavaa suunnittelussa on, että kuosista ei välttämättä tule ollenkaan sellaista kuin ajatteli. Tämä voi olla hyvä tai huono asia tilanteesta riippuen.
Mistä et luopuisi? Ja mikä on parasta juuri nyt?
Olisi kauhea tilanne, jos ei voisi luoda uutta ja toteuttaa itseään. Luomisesta en luopuisi.
Parasta tässä hetkessä on syksyinen vuodenaika, sillä se on inspiroivaa ja idearikasta aikaa. Kesän levon jälkeen on energiaa ja tilaa toteuttaa ideoita. Ehkä tämä liittyy myös kouluaikoihin ja sieltä opittuun vanhaan rytmiin lukuvuoden aloituksesta.